Myötähäpeä

Tää on kyllä hupaisa, mutta mallia käy sääliksi. Olisivat laittaneet naisen mainokseen kourimaan haarojaan. Ei tasan käy onnen lahjat, miesparka, toivottavasti sillä ei ollut lapsia...

My very own hammam

Viime viikolla elämäni muuttui askeleen kohti sitä "laatua", jota halajan: sain ilmaiseksi vanhan kylpyammeen muutaman tunnin varoitusajalla (kuljetus maksoi kolmekymppiä, joten aivan ilmaisesta sisustusvinkistä ei taaskaan ole kyse!). Amme on ehkä 70-luvulta, valkoista perusmallia, emalipinnoitteista valurautaa, ja mahtuu juuri ja juuri kylppäriimme.
Olen ehtinyt kylpeä vasta kahdesti - tosiasia on, että kylpeminen vaatii merkittävää päivittäistä elämänhidastusta, filosofista käännettä. Haluaisin rakentaa ikioman hammamin - nyt sitä symboloi tuhannen ja yhden yön lyhty ammeen vieressä.
Kylpyvaahtoja tai muuta olennaista rekvisiittaa ei saa ainakaan lähikaupoista tai - marketeista - niitä pitää tuoda joltain ulkomaanreissulta tai Hesan-reissulta Lush-kaupasta. Lushin kylpypommit houkuttelevat liikaa. 
Viime aikoina reissuillani olen eniten odottanut sellaisiin hotelleihin pääsyä, joissa on amme. Nyt sekin odotus on poissa elämästä. En haaveile poreammeesta. Tämä nykyinen saa välttää - tosin coolia olisi, jos siihen saisi hitsattua kullanväriset tassut.
Ammeen ylistystä jatkan sitten, kun saan tietää seuraavan puolen vuoden vesimittarin lukemat. Olemme toistaiseksi saaneet aina palautusta vesiennakoista, koska ilmeisesti peseydymme aivan liian harvoin. Nyt on riski, että lasku menee plussan puolelle. Arvioivat, että ammeellinen vettä vastaa kymmenen minuutin suihkua.