Keittiön tuunaus, osa 1

Asunnossani on 90 neliötä, ja näistä neliöistä keittiö on aiheuttanut minulle eniten päänvaivaa. Vietän siellä paljon aikaa kaiken muun kuin kokkauksen parissa. Keittiö on todellinen työtilani, kotini sydän, jossa kaikki tärkeät asiat hoidetaan. Suomalaiseksi keittiötilaksi huone on isohko ja luonteeltaan totaalisen persoonaton.

Eilen aloitin keittiön tuunaamisen vakavissani. Huoneessa on nyt ilmaiseksi saatuja elementtejä: vanhempieni vanha kasikytlukulainen kuusipaikkainen keittiön pöytä, joka muistuttaa kunnankirjaston standardiasetelmaa, ja naapureilta saatu kaappipakastin, joka toimii hyvin, mutta kusee joskus alleen ja luultavasti aiheuttaa draamaa sähkölaskussani. Pöytä on helvetin ruma ja äärimmäisen funktionaalinen: kun ruman beigen pöytälevyn peittää kirjavilla liinoilla, sen ääressä voi kuvitella kirjoittavansa seuraavan Booker- palkinnon voittavan romaanin. Tuolit ovat rumat, plyysipäälysteiset, vakaat ja mukavat istua. Jos haluan, voin järjestää kunnon dinner partyn kymmenelle sen ääressä!

Tämän päivän kangas on nimeltään: "Jos Afrikassa olisi syksy, se näyttäisi tältä". Ostin kankaan viidellä eurolla steinerkoulun legendaariselta Aito-Kirppikseltä. Kaikki, mitä olen sieltä koskaan hankkinut, on aina tuonut elämääni suurta iloa ja onnea. Siis olen edelleen kuluttaja. Mutta tuolla kirpputorilla kaikki on aina kohtuullista.

Pakastimessa ei ole vielä tänä vuonna marjaretkieni satoa, vaan enimmäkseen LIDL:in pizzaa. Enimmäkseen olen selvinnyt elämästäni ilman pakastinta. Mutta pakastin on niin olennainen osa välisuomalaista lähiöelämää, että olen saamastani lahjasta melkein ylpeä.

Kokemuksissani erilaisista vuokra-asunnoista, opiskelija- asunnoista, yksityisistä ja kunnallisista, tämä keittiö kuuluu alempaan kategoriaan. Talo on rakennettu vuonna 1990, ja koko keittiön väripaletti liikkuu epämääräisen kermanvärisen puuviilun, harmaan ja valkoisen sävyissä. Olen kutsunut keittiötä beigeksi, mutta tosiasiassa dominantti väri on vielä pliisumpi kuin beige. Viimeisen vuoden aikana olen ajatellut lähestyä isännöitsijää kysymyksellä, olisiko kaupungin vuokra-asuntoon mahdollista omakustanteisesti vaihtaa keittiön kaappien ovet. Tiedän, että kysymykseni on elitistinen, mutta. Olen tavannut IKEA:n keittiökatalogia, himoitsemani punaiset kiiltopintaiset melamiiniovet helahoitoineen (ilmeisesti myös uusine tasoineen, tiskialtaineen, etc. etc.) maksavat 949 euroa (kotiinkuljetuksella). Pidän hintaa kohtuullisena, ottaen huomioon, että "paketti" sisältää kymmeniä jos ei satoja osia. Pikku porvari minussa melkein etsii seuraavaa opetuskeikkahommaa, joka mahdollistaisi ylimääräisen investoinnin. Tuolla rahalla emme edes matkusta minnekään lomalle viikoksi.

Haluaisin keittiöön uuden elämän. Tämän blogin haaste on, kuinka sellaisia uusia elämiä voidaan kuvitella ja toteuttaa ilman suuria investointeja. Mielellään ilmaiseksi.