Muistelen aina ilolla aikoja, jolloin olen elänyt matkalaukkuelämää ulkomailla. Tässä ollaan Islannissa kaksi vuotta sitten, asuimme Norman luona pienessä asumisoikeuskaksiossa, jossa ei muuttaessa ollut kuin patjoja lattialla. Kissa oli lainakissa naapurista, joka oli tottunut kyläilemään asunnossamme jo entisten asukkaiden aikaan ja tuli päivittäin "vanhasta muistista". Nukuin olohuoneen nurkassa hankkimallani thaimaalaisella patjalla, jonka estetiikka miellytti minua kovasti.
Tavarasta luopuminen (edes muutamaksi kuukaudeksi) on hypnoottisen rauhoittavaa. Noina kuukausina meillä ei edes ollut telkkaria häiritsemässä iltojemme rauhaa. (Täytyy tosin myöntää, että netissä tulikin roikuttua enemmän kuin koskaan.) Nyt tunkkaisessa, täyteen ahdetussa, kirjoja ja papereita pursuavassa luolassani kaipaan kaihoisasti kaikkia niitä huoneita, joissa joskus elin pelkkä matkalaukku, patja ja pöytä seuranani. Tulisipa sellainen aika pian takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti