Poliittinen lihansyönti, pulleat Purjeet

Melkein olen jo unohtanut tämän ajan, jolloin saimme annoksen pornografiaa Pirkka-lehden ja tv-mainosten kautta. Virossa väitetään, että kommunismi kaatui Väiskin takia - halu kokea nämä lihapadat oli pakottava. Kuka nykyään opastaa, kuinka jotain lapaa tai potkaa käytetään?

Myötähäpeä

Tää on kyllä hupaisa, mutta mallia käy sääliksi. Olisivat laittaneet naisen mainokseen kourimaan haarojaan. Ei tasan käy onnen lahjat, miesparka, toivottavasti sillä ei ollut lapsia...

Balilainen huvimaja

Ottaisin tämän huoneen ilman plasmateeveetä.

Rakkaus

Varastin tämän kuvan sivustolta, jonka jo hukkasin. Balilainen temppelivarjo. Täydellinen maailma. Ihmeellisempää tuskin kehtaisi pyytää.

My very own hammam

Viime viikolla elämäni muuttui askeleen kohti sitä "laatua", jota halajan: sain ilmaiseksi vanhan kylpyammeen muutaman tunnin varoitusajalla (kuljetus maksoi kolmekymppiä, joten aivan ilmaisesta sisustusvinkistä ei taaskaan ole kyse!). Amme on ehkä 70-luvulta, valkoista perusmallia, emalipinnoitteista valurautaa, ja mahtuu juuri ja juuri kylppäriimme.
Olen ehtinyt kylpeä vasta kahdesti - tosiasia on, että kylpeminen vaatii merkittävää päivittäistä elämänhidastusta, filosofista käännettä. Haluaisin rakentaa ikioman hammamin - nyt sitä symboloi tuhannen ja yhden yön lyhty ammeen vieressä.
Kylpyvaahtoja tai muuta olennaista rekvisiittaa ei saa ainakaan lähikaupoista tai - marketeista - niitä pitää tuoda joltain ulkomaanreissulta tai Hesan-reissulta Lush-kaupasta. Lushin kylpypommit houkuttelevat liikaa. 
Viime aikoina reissuillani olen eniten odottanut sellaisiin hotelleihin pääsyä, joissa on amme. Nyt sekin odotus on poissa elämästä. En haaveile poreammeesta. Tämä nykyinen saa välttää - tosin coolia olisi, jos siihen saisi hitsattua kullanväriset tassut.
Ammeen ylistystä jatkan sitten, kun saan tietää seuraavan puolen vuoden vesimittarin lukemat. Olemme toistaiseksi saaneet aina palautusta vesiennakoista, koska ilmeisesti peseydymme aivan liian harvoin. Nyt on riski, että lasku menee plussan puolelle. Arvioivat, että ammeellinen vettä vastaa kymmenen minuutin suihkua.

Sielunlintu

Innostunut Britanniassa asuvasta halfie-suomalaisen Sanna Annukan muotoilijanurasta. Hassua, kun hän väittää, että jokaisen suomalaisen makuuhuoneessa on (huhujen mukaan) symbolinen lintu muistuttamassa sielun liikkeestä tästä maailmasta tuonilmaisiin. Kuka niin on säätänyt, ja mistä asti tätä trendiä on seurattu?

Hello! Viime vuonna kansallisen tajuntamme räjäytti koko kansan Citymarket, joka lanseerasi valikoimiinsa dildot ja vibraattorit! Kellä olisi aikaa ripustella ikkunoihinsa unisieppareita tai jotain hemmetin sielunlintuja? Olen elänyt tässä maassa 35 vuotta 38:sta - never heard about soul birds, ja suurin osa kavereistani vahvistaisi saman.

No, eihän se ole keltään pois, jos suomalaista sielunelämää mytologisoidaan tällä tavalla - se lisää katu-uskottavuuttamme tietyissä piireissä. Olemmehan me täällä ikuisesti sielukkaita! Annan Sanna Annukalle luvan revitellä kaikilla mahdollisilla kvasi-kalevalaisilla ja karjalaisilla folkloristisilla teemoilla niin paljon kuin sielu sietää. Lopputulos on tärkeintä. Hänen Soul Bird-tuotoksensa ovat huikeita. Ohittavat ajan, iskevät ihmisen alitajuntaan kaiken hypetyksen yläpuolella. Näen näissä myös paljon afrikkalaisia ja australialaisia aboriginaalivaikutteita. Loppujen lopuksi, olemme kaikki tämän saman maapallon kansalaisia. Näin tulkitsen tämän Sielunlinnun.

Pyhä olohuone

Olen juuri saanut pyyhkeitä siitä, että menin muuttamaan olohuoneeni työhuoneeksi. Tyhjensin tunkkaisen makuuhuoneeni kaikesta lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvästä. Nyt se on melkein zen-tila. Paljon avaruutta kynttilöille ja hiljentymiselle. Roudasin koko roskan seuraavaan saliin. Itse olen tyytyväinen ja seurakunta murjottaa.

Tosiasia on, että kirjoittaminen sujuu tässä asunnossa vain keittiössä, mutta yritän muuttaa tapojani ja siirtyä askel askeleelta tuonne salongin puolelle, jossa minua odottaa noin kolmemetrinen työasema.

Olohuone on mielestäni vanhanaikainen konsepti, en ymmärrä, miksi ihminen ei voisi "olla" jokaisessa huoneessaan, jonka hän asuttaa. Halusin siirtää television makuuhuoneeseeni, mutta se ei onnistunut, koska huoneesta ei löytynyt antennipistoketta.

Mutta tässä lukijoideni iloksi koko universumin  ihanin olohuonepotretti..Kuvaaja on valokuvaaja Pekka Turunen Ilomantsin Hattuvaarassa vuonna 1985, ja kuvassa esiintyvät Leena Maksimainen ja Mauri Pesonen. Toivon sydämestäni, että pariskunta elää edelleen onnellisina, koska harvoin sitä törmää tällaiseen käsinkosketeltavaan ikuistettuun onneen. Turusen kuva on kiertänyt maailmaa, enkä yhtään ihmettele, miksi. Tässä on kansan sielu ikuistettuna. Tämän päivän sisustuslehtien steriilit "ilmapiirit" jäävät lehdelle soittamaan, kun palaamme juurillemme.

Ja mistä noita tapetteja saisi?