Sisustuskirja ilman kuvia

Törmäsin joskus 90-luvulla gradua kirjoittaessani kiinnostavaan fenomenologiseen järkäleeseen, Gaston Bachelardin The Poetics of Spaceen. Se auttoi minua ymmärtämään, miksi irlantilaiset naisrunoilijat käyttivät niin paljon "maanalaista" symboliikkaa (esim. kellareja) kuvaamaan maan tunkkaista lähihistoriaa. Bachelardin ymmärrys psykoanalyysista tuntui tolkulliselta: hän ei seksualisoi jokaista objektia, vaan löytää niille laajempiakin historiallisia ja kulttuurisia merkityksiä.
Teos on hyvin maalaileva, haaveileva ja viipyilevä, sen kanssa voisi hyvin seurustella vuoden käymättä maitokauppaa pidemmällä. Konservatiivinen on Bachelardin maailmankuva, ja läpeensä epäpoliittinen, kuin suoraan kirjoitettu tämän päivän keskiluokkaisille pesänrakentajille, pariskunnille, joilla ei ole tähdellisempää riitelyn aihetta kuin kuka vie biojätteet tänään. Mutta luenkin sitä sisustuskirjana, ja se on tähän mennessä ainoa sisustuskirja, josta olen saanut todellista hengenravintoa. Jos jotain kiinnostaa, miksi eurooppalaiset ovat niin pakkomielteisiä asumisensa ja koteihin liittyvien muistojen suhteen, tästä kirjasta saa paljon vinkkejä siihen. Luulen, että jokainen kirjaan tarttuva alkaa nähdä kotinsa kerrostumat uusin silmin, ja ymmärtämään, millaisia eroja ja yhteyksiä on asumisella, elämisellä ja jonnekin kuulumisella.
Teos on suomennettu vuonna 2004, se on esineenäkin hyvin tuunattu, ja saanut hyviä arvioita.